Delhi - Dehradun

Sumuisten, tai paremminkin smogisten, kujien lapi saavuin Delhin juna-asemalle. Paikka joka on taynna roskaa, kerjalaisia, ihmisia. Koko Suomen vakiluku mikrokoossa. Ja tama asema ei edes ollut isoimmasta paasta. Olin varannut astetta paremman 'hytin' matkani ajaksi, joka koostui
yhdesta paallystetysta lankusta kaytavalle aukinaisessa huoneessa. Lankkuja oli n. 3kpl kummallakin puolella.
Juna lahti, puoli tuntia myohassa, tasmallisesti liikkeelle. Raksyttaen uskollisesti eteenpain. Kerjalaiset menivat, pysahdysten aikana, vahan valia kerjaten ohi. Paras tapa (minun mielesta) selvitya, on ollut totaalinen valinpitamattomyys. Pummeilta lahtee kaikki kiinnekohdat mihin takertua, vaikka he kylla tulevat koskettelemaan huolimatta ilmeisesta leprasta. Ja toiseksi, se voi kannustaa heita kerjaamaan lisaa. Yleensa kaupungeissa on hyvantekevaisyys jarjestoja joihin voi lahjoittaa rahaa koyhille. Ne ovat paikkoja joista kerjalaiset saavat suurimman osan tuloistaan.
Konduktoori tulee hetken paasta, ottaa lippuni ja pyyta minut parin korttelin paahan avoinaiseen hyttiin. Ongelmana on se, etta nettilipussa on nimeni, mutta junalistassa sita ei ole. Joten, minun taytyy ostaa lippuni uudestaan. Nopea soitto kaverille, pari vaihdettua sanaa, akun loppuminen. Lopulta saan selville konduktoorien bluffaavan hapeilemattomasti ja lahden kappailemaan. Nyt kaverit ovat pelkkaa hymya ja sossuuvat paria bideeta (intialainen tupakka). Toinen heista selittaa huolehtivan kuudesta lapsesta ja kolmesta vaimosta. En voi sanoa muuta kuin, etta minulla on 100 vaimoa Somessa.
Lopulta saan perseeni takaisin penkilleni, jonka olin vaihtanut, vierustoverin ehdotuksesta, varaamastani paikasta keskemmalle vaunua varkaiden pelossa. Heitimme lappaa kaikennakoisesta. Suomen yhteiskunnasta, terveydenhuollosta ja naisista. Kunnes juttu alkoi menemaan heikonlaisen 'vakuutan-olevani-hyva-jatka' puheen puolelle. Aija, jolla oli liattu punainen nahkatakki, rupiset lenkkarit, alkoi selittamaan tuonti-vienti yhtiostaan ja naisseikkailustaan. Yhdessa valissa han naytti jotain onnetonta ranne amulettia, johon oli
kiinnitetty.. no, jokin kiven kaltainen. Yksi kohta edusti maata, toinen taivasta ja jotain. Hanella on Henkinen mestari, joka pystyy ihmeisiin. Nakee mieleen, ja auttaa ihmeellisilla tavoilla jumalan armosta. No onko tuo sitten valaistuminen? Ei kuulemma ollut, ja mietin mita helvettia teen silla tiedolla, jos saan selville jokaisen varhaisteinin hormoonien jyllaamat ajatukset paahani? Yhta hyvin voin pistaa Mtv: paalle.
Lopulta han, omin sanoin avasi sydantaan, kertoi kayvansa aina silloin talloin hierontapalvelussa. Koska kun on kaukana perheesta, maastaan ja kotoaan, alkaa tarvitsemaan kaikennakoista (ilmeisesti viittasi minuun) hellyytta. Silloin yleensa ottaa tallaisen palvelun, jossa nuoret tytot hierovat ja joita voi hieroa. Kuulemma viela niin nuoret ettei heihin voi yhtya. Hintana vain 1500 - 2000rs (30-40e) Epailin vahan tuota. Kyseessa oli ilmiselva markkinointi yritys, epailematta kaikkea saa taalla, jos on vain rahaa. Menetin ruokahaluni.
Voin pahoin ja olin uneton jet lagista. Nyt voin pahoin, kun en voi tehda mitaan maan tavoille.