New Delhi

Aurinko hiljalleen nousee tervehtimaan laskeutuvaa lentokonetta laskeutumisalustalle, jonne
maapallon monimuotoiset ja monenvariset asukkaat kokontuvat hetkeksi katsomaan elamansa
tienviittaa. Kaikki tama vain siksi, etta monilta on kadonnut tarve loytaa syy elamaan, vastaus
kysymykseen: "mita elama on?".
Intia, tuo maa, kulttuurien risteyksessa. Intia, tuo maa, joka vuosittan vakiluvulta kasvaa 1.55% vu . Intia, tuo maa, jossa tuotetaan lankkareille suurin osa heidan alihankinnoista. Tanne olin paatynyt etsimaan, jotain mita olin kadottanut, elamaa ja katsomusta.
Mentyani lentokentan vessaan, todellisuus tulee ison ratin kanssa ja huuta pari kertaa, eras vartijoista ruinaa pari rupiaa. Astuttuani ulos hakemaan taksia, todellisuus pysyy mukanani ja asentaa nyrkkeilysiteita, kuljettaja kiilaa viereeni kehuen samalla taitojaan. Vastaan paattavaisesti ettei tanaan onnistu, katsotaan seuraavana kerralla, hyvasti. Prepaid taksijono on taynna ihmisia, minne tahansa katsookin, kaikkialla nakee vahintaan viisi kaveria. Yllattaen juuri minun kohdallani kassasta on loppunut tarvittavat 50rs, joten maksan sen verran ylimaaraista. Taivas nayttaa harmaalta, vaikka on aurinkoista, olen Delhissa.
Hyppaan mopoauton kyytiin, maaranpaana Man-ju-katilla (New Aruna Nagar). Tiibetin pakolaisten koti. Lehdet on taynna saastetta, roskaa jokapuolella. Kodittomat vaantavat torttua, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, kadunvarsilla. Liikennesaannot ovat taalla vitsi, jotka naurattavat vain isoissa risteyksissa, ne kuuluvat lansimaihin. Taalla niita ei epa- tai onneksi tarvitse kukaan. Lukuunottamatta niita musictv:n kasvattamaa paria uusrikasta joita aina eksyy hetken mielejohteesta jokaiseen vauraampien maan lentokoneeseen. Kaksi valkoista, rinkat selassa, t-paidat ja shortsit jalassa kavelevat pitkin tieta lentokentalta poispain. Se, jos mika, on kummallista.
Viimein saavun, 14v taksikuskin opastamana, Lhasa hotelliin. Kirjaudun sisaan, vilautan passia,
katson armottoman isoa Dalai lama julistetaulua, nappaan avaimet, lopulta santaan huoneeseeni tasaisen rauhallisesti. Niinpa tietenkin, sahkot eivat pelita (myohemmin selvisi, etten omaa tyhmyyttani ollut tajunnut pistaa ulkopuolella olevaa katkaisijaa paalle). Ei se mitaan, jarjestan tavarani ja menen sangylle makaamaan. Katson maisemia ikkunasta, tiiliseinaa ja verhottua ikkunaa puolen metrin paassa. Hengitan syvaan sieramista, aivan kuin kaksi kahvipakettia avattaisiin kirurgin tarkkuudella samanaikasesti. Palkinnoksi saan kitkeran suloista Delhin fume de essence, mikaan ei haise paremmalta kuin smogi aamulla.
Paatan lahtea etsimaan, eraan tibetologin kaveria, tutun tuttua.
Nainen tulee pyytamaan (vakuuttaen ettei kerjaa) rahaa paperilapun kanssa. Valinpitamattomasti ahtaassa kujalla kavelen hanen ohi kysymaan neuvoa parilta tiibetilaiselta.
Olen hammastynyt ystavallisyydesa, melkein kadesta pitaen he vievat minut oikealla talolla. Parin lisa-kyselyn, vaihdamme naapurin kanssa tiibetiksi ja englanniksi tuttavallisuuksia. Venailen hetke, kunnes paadyn odottamaan hanta kahden thangkamaalausten kehyksia tekevan
huoneeseen ihmettelemaan penkille. Manush Kumar ei osaa englantia, enka mina hindia, ja selitamme toisillemme kaikennakoista. Opettelen jopa pari sanaa hindiksi, unohtaen ne samantien. Toinen kaveri, Tenzin Yeshi, puhuu kaikkea Goasta, omista kaupoistaan siella. Sitten selitamme Kumarille etteivat eurooppalaiset puhu toisiaan muistuttavia kielia, etta ne saattavat erota toisistaan paljonkin. Suomen sijainti on pelkka mysteeri, tiedetaan suurin piirtein, mutta ei tarkasti. Kuva Goasta huumeiden, bileidein ja lankkarien tyyssijana vahvistuu. En taida menna koskaan sinne, ellei ole pakko. Lopulta saan hyvan alynvalayksen, mitakohan nama kaverit ajattelevat joulupukista? Nythan minulla on erinomainen tilaisuus mainostaa kotimaani erinomaisuutta! Tengalla ei ole mitaan aavistusta. Manush selittaa hanelle hindiksi mista on kyse.
Asiat valkenevat hiljalleen kuin ensilumi ja sumu halvenee silmilta keskipaivan lahestyessa.
Tenga nayttaa sittenkin tietavan mista on kyse. Joulupukki on se kaveri joka ilveilee baareissa ja kadunvarsilla talvena. Joulupukki on se kaveri joka ilmestyy talvena. Joulupukki on se kaveri
joka ottaa rahaa pois. Eiko niin? Sehan on koko etymologian merkitys joulupukin kohdalla.
Viimeinkin kaksi kulttuuria tormaa. Ne romuttavat loputkin ideani todellisesta olotilastani kotona.